Viikonloppu aiheutti sydämentykytyksiä ja yllätän itseni maanantaina haaveilemasta. Viikonloppuna katselin hurmaavia harmaita, avoimia silmiä. Ja katselin syvänsinisiin silmiin. Sydämentykytyksiähän nuo aiheuttivat, ei mahda minkään. Mutta mukana ei ollut edes pienen pientä flirttiä. Minä vaan yllätin itseni haaveilemasta. Viikonlopppuna ja tänään. Kuinka hyvältä tuntuikin katsoa toista silmiin ja huomata hänen nauravan minun jutuilleni. Naurettiin koko seurue yhdessä. Samalla kun huomasin tykytykset, karistin nuo ajatukset päästäni. En minä voi. En näin pian. En näiden ihmisten kanssa. Se aika tulee myöhemmin.
Tänään hoidin laina-asiat kuntoon. Pian kirjoittamaan nimeä kauppakirjaan ja odottelemaan oman kodin valmistumista. Sekin asia siis etenee.
Viikonloppuna sain tosin ikävän puhelun kun eräs "sukulainen" soitti.. kyseli miten pärjään ja kertoi myös puhelun aikana kuinka kesällä hänen ystävänsä oli nähnyt mieheni konsertissa. Nuolemassa tuota avionrikkojaa. Hirveän viehättävää jotenkin että sitä on pitkin suomea tiedetty asiat jo ennen kuin minä niistä sain tietää... Mutta se siitä. Tämä liittyy ehkä enemmänkin edelliseen postaukseeni raportoinnista.
Minä jatkan unelmointia. Sinisistä ja harmaista silmistä. Hymyistä. Onnellisuuden pilkahduksista jotka minä ansaitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti