Elämä etenee toisilta osin. Asuntokaupat on nyt tehty ja odottelu omaan kotiin pääsemisen suhteen alkanut. Itseasiassa odottelen sitä jo suuresti, sillä en ole koskaan asunut yksin. Nyt on sen aika. Minä päätän itse asioistani, menoistani ja tekemisistäni. Siistiä. :)
Kevät näyttää varsin kiireiseltä, seuraavat vapaat viikonloput valuvat maaliskuun puolen välin tienoille. Ja silloinhan on ihan kevät jo! Nytkin aurinko yrittää hieman kurkkia pilvien raosta ja pakkanenkin on kai vähän lauhtunut. Kevät. Tule pian ja herätä minut eloon.
Flunssa on ehkä hieman hidastanut ajatustahtia viime viikolta. Yrittäjän on kuitenkin painettava töitä pienestä nuhasta huolimatta. Ja tässä kunnossa olisin kyllä ollut töissä vaikka olisinkin palkollisena jollakulla. Sairastaa täytyy silloin kun on sairas. Niin se on. Mutta oma moraali ei anna jäädä kotiin pienen nuhan takia.
Patologinen valehteleva tuleva ex-mieheni oli yhdelle tutulle todennut että koira(ni) on minulla väliaikaisesti. Tuo toteamus oli siis marraskuulta.. No eipä ollut ensimmäinen vale jonka tuo otus suustaan on päästänyt. Ja tuskinpa viimeinenkään. Eipä ole yhteyttä ottanut, eikä tuo niin väliksikään. Mielenkiitoinen määrite hänellä kuitenkin väliaikaisuudesta. Ehkäpä kuvittelee että kun antaa pölyn laskeutua niin meistä tulee vielä kavereita tai jotain... No, ei tule.
Olen pitänyt edelleen vähemmän yhteyttä myös ex-miehen sukulaisiin. Osittain vahingossa, osittain tietoisesti. Ehkä ajatus eteenpäin kulkemisesta on osittain vaikuttanut tähän. Aika aikaansa kutakin. Niin kai se menee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti