Väsynyttä

Nyt tuntuu että hihat alkaa olla aika tyhjät.. En saa sähköposteihin vastauksia muutamilta ihmisiltä. Ahdistaa kun kyseessä on asioiden järjestely. No eipä mahda minkään, täytyy tehdä asiat vähän vaikeamman kautta. Ja aikaa vievällä tavalla. Eihän kellään tokikaan ole velvollisuutta auttaa minua, sen ymmärrän. Nukkunut olen edelleen ihan kohtuullisesti, tuntimäärät jäävät vaan jostain syystä vähäisiksi. Liekö tuo kellojen kääntö nyt sitten vaikuttamassa. Tänäänkin olisi voinut hieman pidempään nukkua niin puoli seitsämän heräilin jo.

Eilen illalla pimeässä kotiin ajaessa vilahti mielessä, entäpä jos sitä painaisi vaan kaasua ja tösäyttäisi päin liikenteenjakajaa? Helpottaisiko se rysähdys tätä olotilaa? En niinkään ajattele tuota itsetuhoiselta kannalta, tätä ei saa nyt ymmärtää väärin. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka esim. viiltelevät itseään. No, nyt ymmärrän ehkä heitäkin hieman paremmin. Ei, en ole itseäni viillellyt, enkä todella aio tehdä moista (inhoan teräaseita), mutta ymmärrän paremmin sen tunteen ja tarpeen kun haluisi tämän sisällä vellovan tuskan jollain tavalla konkreettiseksi kivuksi. Ajatus siitä, että tuntisi selvää kipua tuntuu jotenkin helpottavalta ajatukselta tähän paineentunteeseen rinnassa. Tätä kun ei oikein tunnu helpottavan mikään.

Toinen asia on unohtaminen. Inhottavaa, kun iltaisin nukkumaan mennessä yrittää miettiä jotain mukavaa, esim. upeita reissuja mitä on tehnyt ympäri maailmaa. Ja aina niihin liittyy tuo yksi ihminen. Kivoja konsertteja, joissa on ollut hauskaa, taas se sama kummitus. Hyvää ruokaa tai leffoja, kappas kuka se siellä. En tiedä mitä ajattelisin  jotta ex ei valuisi salakavalasti pilaamaan jokaista hetkeä. Kaikki kun tuppaa päättymään ajatukseen, "ehkä sekin oli vaan valetta ja teeskentelyä..".