Miksi?

Miksi hän meni kanssani naimisiin jos ei kerran ollut onnellinen? (väitti kyllä että silloin oli..)
Miksi hän oli tekemässä kanssani lapsia? 
Miksi hän halusi ottaa minulta nuo kaksi edellä mainittua asiaa, etenkin kun tiesi kuinka paljon ne minulle merkitsevät?
Miksi hän puoli vuotta sitten osti "kanssani" uuden, isomman asunnon?
Miksi hän valehteli minulle?
Miksi hän syyllisti minua?
Miksi hän ei näytä pätkääkään katuvalta?
Miksi hän käytti minua hyväkseen?
Miksi hän teki asioita kanssani ja antoi ymmärtää että se on kivaa?
Miksi hän ei puhunut minulle?
Miksi hän antoi minun elää ja kuvitella että kaikki on hyvin? (Joo, tiedän näin jälkikäteen että oli niitä merkkejä..)
Miksi hän loppuun asti yritti pompottaa ja sanella, vaikka ei ole sellainen ihminen?
Miksi minä pelkään tulevaa elämää?
Miksi tämä fyysinen pahoinvointi ei lopu jo?
Miksi asioiden pitää olla näin vaikeita?
Miksi minä olen valinnut väärät tiet?
Miksi minä en voi unohtaa?
Miksi olin niin sinisilmäinen ja luotin täysin?
Miksi pelkät tunteet voi satuttaa näin pahasti?
Miksi en osaa kääntää selkääni tälle niinkuin niin moni muu?
Miksi en arvostanut ystäviäni aiemmin näin paljon?
Miksi en ollut vahvempi, vielä tässä olisi asioita hoidettavana?
Miksi yritin sopeutua niin että hänellä on hyvä olla?
Miksi mikään ei riittänyt?
Miksi olin valmis antamaan ja "uhraamaan" kaiken?
Miksi minä olen nyt kuukauden pyörittänyt näitä asioita mielessäni eivätkä ne siitä miksikään muutu?
Miksi ihmisen pitää mennä rikki näin?

Alan olla väsynyt näihin mielessäni pyöriviin kysymyksiin ja kaikkeen tähän paskaan. En vaan jaksa.. No ehkä tuo aamun pakkasilma herättää minut tajuamaan. Tai sitten ei. Voisin kömpiä karhun viereen nukkumaan ja herätä kun maailma on parempi paikka...