Tylyllä linjalla olen jatkanut exää kohtaan, eipä sitä sanottavaa tosiaan ole. Sähköpostin välityksellä taistellaan nyt jaettavasta omaisuudesta.. tai ei tuo nyt ehkä ihan taistelua ole.. mutta kuitenkin.
Se mikä vuoristorataa aiheuttaa, on asuntoasiat. Niinkuin aiemmin kerroin majailen nyt vanhempien nurkissa. Tosin vanhemmat ovat myymässä nykyistä asuntoa ja odottelevat rakennuspäätöstä uudesta pienemmästä rivitalosta. Samasta minäkin alustavasti päätin varata itselleni yksiön. Siihen pääsee kiinni hieman pienemmällä rahalla. Vuosi tosin on pitkä aika odotella valmistumista, mutta eiköhän se siitä. Kun nyt saa vähän elämää järjestykseen. Ja toivon että pankki on suopea minua kohtaan. Eilen iltapäivällä välittäjä soitti että varataan se yksiö mulle. Ja illalla soitti uudestaan että joku muu onkin sen varannut, mutta ei ole vielä varausrahaa maksanut. Mä saisin exältä rahat huomenna, joten pientä jännitystä tuolla vatsanpohjalla nyt kyllä pyörii.. ei mahda minkään. Vähän menee minun mielestäni perse edellä puuhun muutenkin nämä touhut kun en ole pankissa päässyt vielä käymään, mutta äitihän se siellä soppaa hämmentää.. Antaa kattoa miten käy. Aina olen itse tosin ollut hieman hannaavaa tyyppiä, pitää tarkoin miettiä kaikki vaihtoehdot ja sittenkin vielä tarkistaa että mikä on kannattavaa.. eli tällaiset pikapäätökset tosiaan ahdistavat minua..
Lainaan viestiä jonka eräs kaksilahkeista puolta oleva ystäväni minulle laittoi..
"Y-nainen on lujaa tekoa..
kyllä siihen naarmu jää, mutta siltaan sitä ei saa.."
Tahdon uskoa tähän ja olla niin vahva että selviydyn elämän asettamista kampitussuorista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti