Sunnuntaiaamuna hän sen minulle ilmoitti. Edellisenä iltapäivänä oltiin vielä puhuttu että yritetään. Yöllä oli tavannut uutta rakastaan ja aamulla ilmoitti kaiken olevan loppu. Hän ei halua asiaa selvittää, hän ei halua terapiaa. Hän halua eron. Yksiselitteistä. En kuulemma arvostanut häntä riittävästi. Sen takia on kesästä asti vehdannut selkäni takana.
Minä keräsin osan vaatteistani ja koiran tavarat. Soitin äidille saanko majoittua sinne joksikin aikaa. Tokihan se käy. Onneksi on vanhemmat jotka ottavat vielä vähän isompiakin lapsia siipiensä suojaan. Lähtiessäni hän vain totesi; "ai sä otat koirankin..". Sinne jäi sohvalle itkemään. Mitäpä hän koiralla kun uusi rakas on kuitenkin toisella paikkakunnalla missä ovat töissä.
Maanantaina soitin terveyskeskukseen ajan ja sainkin sen iltapäivälle. Halusin nukahtamislääkkeet, koska ensimmäinen yö meni valvoessa. En halua sairaslomaa, koska työ pakottaa ajatukset muualle. Mutta en voi olla töissä jollen ole nukkunut. Yhtään nappia en vielä ole ottanut, jotenkin on saanut nukuttua ilmankin. Yöllä saatan olla valveilla puolitoista, kaksikin tuntia kun uni on selvittänyt päätä sen verran että järki juoksee. Unen ikävä haittavaikutus.
Eilen kävin miehen töissä ollessa pakkaamassa lisää omia tavaroitani ja vein ne vanhemmilleni. Hänelle en ilmoittanut mitään. Eikä hänkään ole viestittänyt muuta kuin että eropaperit saan allekirjoitettavaksi tänään. Ja pankkiin viikon päästä perjantaina jotta saadaan asuntoasiakin järjestettyä. Toimitaan nyt rytinällä, mutta en halua jäädä siltä osin tuleen makaamaan.
Kun saan tämän paskan pois alta joudun miettimään mitä seuraavaksi teen. Työkuviot on järjestettävä uusiksi. On otettava uusia riskejä vaikka se ei juuri nyt houkuta.
Moi, mä tulin seuraamaan tätä sun uuttakin blogia :) Tsemppiä kaikkien asioiden järjestelyyn, hinkkaamiseen, jne! Sä nouset tästä suosta vielä!
VastaaPoista