Viime perjantaina käytiin pankissa. En katsonut miestä laisinkaan. En tervehtinyt. Hoidettiin pakolliset asiat pankkihenkilön kanssa, missä menikin yllättävän pitkään. Avaimet nakkasin pöydälle pankkihenkilön hakiessa kopioita. En siis ollut tyly pankkihenkilölle, hän oli mukava ja hoiti asiat erittäin ammattitaitoisesti.
En ole enää itkenyt ja murehtinut tapahtunutta. Ruoka alkaa maistua ja elämä palautuu uomiinsa pikkuhiljaa. Suuri kiitos tästä kuuluu ystäville ja vanhemmille. Olen miettinyt itsekseni mistä tämä oma tunnetilani kertoo.. En ole pitänyt yhteyttä häneen, ei tee edes tiukkaa olla laittamatta viestiä. Sähköpostilla toki olemme "keskustelleet" muun omaisuuden jaosta. Joskin siinäkin olen noudattanut hyvin kylmää ja harvasanaista linjaa. En tosiaan tiedä mitä pitäisi ajatella omista tuntemuksista.
Tuleva viikko on täynnä kiireitä. Pitää etsiä kadoksissa olevia papereita, (oi miksi, miksi, miksi en ole sitä järjestelmällistä tyyppiä..) käydä vähän hoidattamassa itseä ystävällä joka opiskelee, hoitaa luottamustehtäviä ja niin edelleen. Loppuviikosta varaan asunnon uudistuotannosta joka valmistuu vuoden päästä. Uusi ihana yksiö. Sikäli mikäli pankki tulevana perjantaina katsoo tilannettani suopeasti.. pitäkäähän peukkuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti