Perjantai-iltapäivä. Ja olen järjettömän väsynyt. Nukuttua olen saanut ihan kohtuullisesti. Ruokakin maittaa jonkin verran ja painon putoaminen on nyt pysähtynyt. Kolmessa viikossa paino on tippunut noin viisi ja puoli kiloa, joista surin osa ensimmäisen puolentoista viikon aikana. Luulen että tämä on vaikuttanut hemoglobiiniin ja siinä yksi syy väsymykselle.
Toinen väsymyksen aiheuttaja lienee stressi jota alitajuisesti on paljon enemmän kuin mitä tietoisesti sitä mietin. Suurinta huolta yllättäen aiheuttavat juuri rahahuolet ja siihen liittyvä asuminen. Varauspaperit on allekirjoitettu uudesta kodista. Varausmaksun pistän maksuun maanantaina. Periaatteessa pankista ilmeisesti saisin tarvitsemani lainasumman jopa näillä minimaalisilla yrittäjän tuloilla, mutta puuttumaan jää takaus noin 20 000 eurolta. Katsotaan mitä pankissa pähkäilevät. Askel eteenpäin, kaksi taaksepäin, sivulle väistö jotta uusi paskalasti ei kolahda niskaan.. Niin sitä tällä hetkellä mennään eteenpäin.
Miehet eivät yllättäen ole mielessä laisinkaan. Päiväunet keskittyvät uuden kodin unelmoimiseen. MUTTA huomaan surullisena miettineeni muutaman kerran, että voi kun joku sanoisi että "sä olet upea nainen" tai että "sitten kun oot valmis, lähtisitkö vaikka käymään kahvilla.." Ei niinkään sillä että haluaisin miehen, vaan että sillä, että joku voisi sen verran minua arvostaa. Kuten aiemmin kerroin, itsetuntoni ei ole ehkä sitä parasta mahdollista laatua. Olen ollut koulukiusattu (no kukapa meistä ei olisi..) ja jo ala-asteelta olen oppinut kasvattamaan aika kovan panssarikuoren -mistä huomaan nytkin olevan hyötyä. Koskaan en ole jäänyt varsinaisesti pyörimään surkeuteen, vaan maalaisjärjellä olen taistellut itseni pinnalle. Monta kertaa. Tähänpä liittyy myös tuo miesasia, sillä en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa kuin exäni. Jep. Luit juuri oikein. Lähes kolmekymppinen nainen jolla on ollut yksi kumppani. Mikä vitsi. Miesten kanssa olen aina tullut kyllä hyvin juttuun, olen välillä aikamoinen herjanheittäjä ja useissa porukoissa "yksi jätkistä". Mutta sisältä, niin... Ajatella, että se ainokainen ihminen jonka antaa sisältä koskettaa tekee näin.. Hah! Viikkoon en ole itkenyt ja juuri tuli nenäliinalle käyttöä.. paskat...
Näinpä toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua! Kertokaa rakkaillenne, että rakastatte heitä. Ja sanokaa myös ystävillenne, että he ovat tärkeitä vaikka aina sitä ei osoittaisikaan. Sitä ei ikinä tiedä koska heitä tarvitsee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti