Hyvää eläintenpäivää. Me eläimet olemme tänään juhlineet. Omalla kohdalla siis tuli saavutettua tuo hurja tasaluku. Kolmekymmentä. Maaginen luku. Vuosi sitten pommin putoaminen oli jo aika lähellä. Ja kai siitä oli merkit havaittavissa kun näin jälkikäteen katsoo taaksepäin. Mitä muutoin sain syntymäpäivälahjaksi silloin exältä? Suoristusraudan sekä Pupujen itsemurhakirjan. Kyllä. Itsemurhakirjan. Sikäli mikäli oli viisi päivää myöhemmin tiputtamaansa pommia yhtään harkinnut pidempään niin mielenkiintoinen valinta tuo kyllä. Ehkäpä toivoi että vedän itseni jojoon. Tiedä häntä.
Tänä vuonna sain yhden syntymäpäivälahjan. Yksi tuttava tarjosi kokeilumahdollisuuden uuteen lajiin. Mikä oli vallan hauskaa. Muutama tunti hikoilua lajissa jota en ollut aiemmin kokeillut. Boulderointi. Nyt on kädet hapoilla, kämmenet punaisena ja polvissa mustelmia. Mutta valloitinpa pari seinää kuitenkin. Hommaan täytyy palata paremmalla ajalla uudelleen.
Illalla avasimme äidin ja isän sekä isosiskoni kanssa pienen samppanjapullon. Kilistelimme ja juttelimme niitä näitä. Mukavaa oleskelua.
Kolmekymmentä. Minä en todellakaan ole siellä missä kolmekymppisenä kuvittelin olevani. Tämä syntymäpäivä jää varmasti mieleeni niiden saavuttamattomien unelmien, haaveiden ja suunnitelmien tyhjänä tynnyrinä. Itseasiassa olen luultavasti juuri kaikkea päinvastoin. Ja jännää sinänsä että tavoitteeni ovat tällä hetkellä vain urheilulliset. Ehkä ne sieltä vielä tulevat. Jonakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti