Jokin aika sitten kirjoittelin siitä, että olen varsin tyytyväinen tällä hetkellä olevaan ulkomuotooni. Muutos on ollut ilmeisen suuri vielä kesän aikanakin, sillä nyt kun arki syksyn myötä palaa uomiinsa näen enemmän ihmisiä joita en ole hetkeen nähnyt. Ja poikkeuksetta saan kuunnella päivittelyä siitä kuinka paljon olen laihtunut.
Nyt alkaa pinna ihan oikeasti kiristyä myös tämän asian suhteen. En enää jaksa sitä kuunnella. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hoikkuus tuntuu olevan edelleen se olomuoto johon lähes kaikki ajatuksen tasolla pyrkivät, ja kun jossakussa muutos näkyy, kaikki tarttuvat siihen. Vaikka painoa on lähtenyt aika paljon, ainoastaan kaksi ihmistä on ollut huolissaan jaksamisestani. Siis fyysisesti. Toinen oli sitä mieltä että ajoittain näytän hieman riutuneelta, mitä en henkisten paineiden vuoksi pidä minään ihmeenäkään. Elämääni liittyy nimittäin paljon vastuualueita, joista täällä en yksityisyyden takia kirjoita.
FB:n kanssa viestittelyssä myös päädyttiin ulkonäkökeskusteluun erinäisten tapahtumasarjojen myötä. Joskin pintapuolista mutta osin myös syvällistäkin pohdintaa minäkuvasta ja sen harhaisuudesta. Esimerkkinä mainittakoon nyt tietty kohublondi ministerisuhteestaan jolla ei tosiaan taida olla mitään käsitystä siitä mitä peilistä tuijottaa takaisin. Mutta tiedättekö. Vuosi sitten olin itse lähes samassa tilanteessa. En pitänyt itseäni mitenkään erityisen rumana, vaikka ylipainoa olikin lähes kaksikymmentä kiloa. Ja eikai sen ihan niin tarvitse ollakkaan. Mitään ylimääräistä täytettä en itseeni ole ollut koskaan laittamassa mikä totki erottaa minut tuosta lööppirimpuilijasta. Mutta myös vuosi sitten olin kohtuullisen tyytyväinen ulkonäkööni. Se mikä ajoi painonpudotuksen puolta oli vaakalukemat ja yleinen paasaus ylipainoista ja sen haitoista. Varsinaista haittaa painosta minulla ei ollut, olen aina ollut perusterve ja kivuton.
Yritämme kaikki sopia siihen sopivan muottiin. Jos on ylipainoa, se pitää saada pois. Jos on alipainoinen, painoa pitää saada lisää. Milloin tukka on väärän värinen, silmienkin väriä voi linsseillä vaihtaa. Ja täytettä saa huuliin, poskiin, rintoihin, pakaroihin. Toisaalta miksi ihmisellä ei saisi olla oikeutta itsensä muokkaamiseen, remontoidaanhan sitä asuntojakin sellaisiksi että ne miellyttävät. (Okei, aika karu vertaus.) Mutta siis myönnän itsekin hieman paheksuvani ihmisiä jotka muokkaavat itseään tiettyjen kauneusihanteiden mukaisiksi. Miksi? En tiedä, eikä asia oikeasti minulle edes kuulu. Periaatteessa olen sitä mieltä että jokainen saa kropallaan ja naamallaan tehdä mitä haluaa. Tosin ongelmien ilmetessä on sitten parempi olla hiljaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti