Kuulumisia.

Tällä otsikolla mennään tämä postaus. Mitään varsinaista aihetta ei ole, ihan vaan kuulumisiani. Miten menee, mitä ajatuksia päässä pyörii. 

FB:n kanssa viestittely jatkuu. Ja kahvilla on käyty. Enpä tiedä. Pahasti näyttää siltä että tämä luisuu johonkin mihin ei ollut tarkoitus. Nähtäväksi jää kuinka paljon vihaan itseäni tämän jälkeen.

Kulkurikin otti yhteyttä kahden viikon hiljaisuuden jälkeen. Koska olen silloin pitkävihainen kun mielestäni en ole ilkeilyä ansainnut (kyllä, olen joskus vmäinen ja silloin mielestäni ansaitsen vastaavan kohtelun) vedin viesteissä aika kylmää linjaa. Kun selasin keskustelua taaksepäin niin itseasiassa juuri samanlaista linjaa kuin mitä kulkuri oli itse vetänyt aiemmin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja toivottavasti en ole ollut se ensimmäinen huutaja. En ainakaan mielestäni. Yllättäen keskustelu kuivui aika nopeasti kasaan.

Kävin tuossa rakennuksellakin päivänä eräänä. Aikataulussa kuulemma on, pitäisi päästä marraskuussa muuttamaan. Vaikkakin rahatilanne hieman huolestuttaa (normaalia minulla), silti odotan jo marraskuuta aika malttamattomana. Toisaalta se toimii myös erinomaisena motivaattorina töiden tekoon.

Nyt sellainen joka alkaa pikkuhiljaa nyppiä on tämä laihtuminen. En oikeasti enää jaksaisi kuunnella päivittelyä siitä kuinka paljon olen laihtunut. Se oli aikaisempaa kivaa, mutta ei enää. Enkä ole itseasiassa enää laihtunut vaa'an mukaan helmikuun jälkeen. Kiinteytymistä on toki tapahtunut kovan treenin seurauksena. Ja himpun verran vielä ylipainon puolella vieläkin. Mutta olkoon. Ei tunnu tällä hetkellä missään.

Eilen illalla katselin vielä Sinkkuelämää. Siinä tanssittiin häitä. Ja samalla se tupsahti takaraivosta, eilen olisi ollut toinen hääpäivä. Tämä kuittaantui olankohautuksella itsekseen. Välillä en itsekään ymmärrä mitä tässä tapahtuu. Miten voin suhtautua tähän asiaan tällä tavalla. Välinpitämättömästi. Eikö se merkinnyt minulle mitään voi onko tässä kyse jostain itsesuojelumekanismista...