Viimeviikolla piti hakea tavaraa isosta kaupungista. Inhoan kaupungissa ajamista, etenkin silloin kun en ole reitistä aivan varma. Maanteitä voin ajella ristiin rastiin, siinä ei ole mitään ongelmaa. FB lähti matkaan mukaan, henkiseksi tueksi ja naviksi apparin paikalle. Ihan mukava tarjous, ja käytiinpä sitten myös hänen ehdotuksestaan merenrannassa kahvilla. Sanoi tietävänsä hienon paikan, ja olihan tuo. Keli oli mainio, mukava pieni irtiotto arkeen tuokin.
Ja mukavaa oli jutella ihan niitänäitä ilman mitään sen suurempaa. Ihan niinkuin kaikilla muillakin kahvittelukerroilla. Tosin tällä kertaa tuli puheeksi myös erot ja tosiaan paljastin taustat omalta kohdaltani. Hän on koko ajan tiennyt erosta, mutta tuskin sen syistä. Ei ole kysynyt, enkä minä ole kuuluttanut. Nyt tuli esille ja koska en ole aktiivisesti sitä keltään muultakaan salannut niin miksi sitten nytkään. Aihe käytiin läpi ja jutustelu jatkui siitä sitten eteenpäin.
Tekstiviestit kulkevat edelleen ja puhelinlasku taitaa olla seuraavan kerran aika ikävää luettavaa. No elämä on. Välillä näinkin.Varsinaisesti kukaan ei taida tietää näistä kahvittelukerroista ja tapaamisista. Ei edes paras ystäväni. En oikein tiedä miten ihmiset siihen suhtautuisivat. Taitaa johtua siitä etten tiedä itsekään miten suhtautua. Tämä nyt vain tuntuu hyvältä juuri näin.
Motivaatio töiden tekoon on tällä hetkellä hieman hakusessa. Ehkä tuo viikon kesäloma ei sitten ihan kuitenkaan riittänyt akkujen lataukseen, vaikka aluksi niin kuvittelinkin. Tämä mummo nyt kuitenkin jatkaa eteenpäin tässä hangessa. Töitä on tehtävä, rahaa tarvitsee sillä kotiin pääsii ihan pian..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti