tiistai 18. syyskuuta 2012

Kesän loppuminen

Ulkona on harmaata. Siellä ei sada, mutta syksyn näkee tästä lasin läpi selvästi. Puut ovat vaihtaneet väriä jo hyvän aikaa. Minä nautin tästä vielä viikon tai kaksi. Sitten alan odottaa lunta ja pakkasta.

Kulkuri meni. Kesänlopettajaiset saivat arvoisensa päätöksen huolimatta pettämiseen ja sen normaaliuteen liittyneistä keskusteluista. Kulkurin kanssa oli vipinää. Ei ihan samanlaista kipinää kuin juhannuksena. Mutta sopivasti kuitenkin. Jäi ihan ok fiilis. Katselin ryhmäpotrettia meistä. Hassua miten kiinnitin huomiota seuraavaan seikkaan: minä näytän onnelliselta ja vapautuneelta. Melkein uskaltaisin vannoa, että minusta ei ole tuollaista kuvaa aiemmin saatu. Olen katsonut kuvia uudelleen ja uudelleen. Ilmeeni ja olemukseni on hämmentävä. Perhoset vatsassa ovat kaikonneet, ja minä taas ihmettelen kuka minä olen? Olenko se minä? Ehkä minä jään nyt paikalleni hetkeksi ihmettelemään mitä elämä seuraavaksi heittää. Kulkurille toivotin jännittävää matkaa ja totesin että törmäillää joskus.

Katson harmaata taivasta vasten lentävää lintuparvea joka leikittelee ja syöksyy. Olenhan minäkin vapaa kuin taivaan lintu ja samalla kuitenkin kahlehdittu tänne. Leikittelin hetken kesällä. Mutta mitä olisi tapahtunut jos en sinä yhtenä ainokaisena perjantaiaamuna olisi mennyt bussilla töihin? Ehkä kohtalo olisi heittanyt Kulkurin eteen jossain toisessa kohtaa, ehkä ei. Ehkä olisin kahlannut kesän läpi sillä tasaisen tappavalla menolla niinkuin aiemminkin.

Tämä kesä on ehdottomasti ollut elämäni paras. Niin paljon on tapahtunut, upeita ihmisiä, hyviä muistoja ja kokemuksia joita ei varmasti tule enää uudelleen. Ei tällä lailla. Näitä muistoja on hyvä vaalia. Kunpa tämä onnellinen värinä sydämessä kestäisi vähän pidempään. Ehkäpä se kivisyys alkaa pikkuhiljaa murtua..

2 kommenttia:

  1. On hienoa, että kesä on ollut ikimuistoinen ja onnellinen, kokemuksia täynnä. Niin on oma kesänikin ollut ja se merkitsi paljon. Ensimmäinen sinkkukesä pitkään, pitkään aikaan.

    Syksy tulee ja ymmärrettävästi se kesän onni hieman sinne harmaiden pilvien taa katoaa, mutta kyllä se aurinko syksylläkin paistaa.

    VastaaPoista
  2. Jep. Tuntuu tietyllä tavalla haikealta tottakai. Edellinen sinkkukesä minulla oli 2003. Tuolloin treenasin kovaa koko kesän edessä oleviin em-kisoihin. Silloin ei tullut tehtyä paljon muuta. Tuskin olisin uskaltanutkaan. Vaikka en edelleenkään ole heittäytymisen suhteen ihan rohkeimmasta päästä, olen sitä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Näin nämä polut opettavat.

    VastaaPoista