Juuri kun olen iloinnut siitä ettei hänestä ole kuulunut mitään. No tulihan se sieltä. "Täällä olisi tällaista ja tällaista tavaraa. Ja sitten tuo vanha, muutaman tuhannen euron laina. Maksatko kerralla vai erissä?" Minä jätin taakseni huonekalut, matot ym. ja nyt hän ruinaa tuota minulta takaisin. Eikä ole edes maksanut minulle osituksessa jäänyttä pientä summaa... Kädet tärisivät, syke nousi taivaisiin ja kello on nyt puoli kolme yöllä enkä ole silmäystäkään nukkunut. Minulla ei vaan ole tuollaisia rahoja. Ja seuraavassa sähköpostissa aion kyllä kysyä että todellako hän meinaa etten kymmenen vuoden aikana sijoittanut elämäämme tuota summaa... Toki velka on velka, mutta minä olin jättämässä lakiosaani hänelle. Täytyypä katsoa miten sitten käy. En vaan jaksaisi.
Minä en vaan jaksaisi. Olisin halunnut olla onnellinen näistä pienistä jutuista jotka minulle on parin viime viikon aikana sattunut. Mutta ei. Tuntuu että hän on kuullut jostain asuntokaupoistani ja tuo on nyt syy tuohon rahan vinkumiseen. Tosiasia kuitenkin on, että hänellä sitä rahaa on. Hyväpalkkaisessa duunissa, perinnöt ja niin edelleen. Toki myönnän eläneeni osin siivellä vuosien saatossa, oma alana on heikkopalkkaista ja yrittäjyys ei tosiaan aina ole herkkua. Toisaalta minä pyrin sitten tekemään kotona asioita parhaani mukaan. Kunnostin väliaitoja, maalasin sisällä ja ulkona, pidin paikat siistinä ja puhtaina. Mutta tämä minusta tuntuu kiusanteolta.
No onhan tuossa myytäväksi miehen korut, oma hääpuku. Saa niistä muutaman satasen mutta ei se korvaa tätä unetonta yötä..
Voi ei... Kyllä miehet osaa välillä olla niin saamarin ..ttumaisia. Ihan sama juttu oli oman exän kanssa. Yritä jaksaa. Voitat vielä sen tyypin.
VastaaPoista