keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Mutta minä olen, elän ja hengitän

Joulukuu on mennyt yhdessä hujauksessa. Ei meinaa pysyä mukana tässä vauhdissa. Minun elämässäni ei varsinaisesti tapahdu yhtään mitään, mikä ei sinänsä yllätä. Minä vain olen, elän ja hengitän... Tarvitsen rahaa, asuntoasiat seisovat edelleen. Eilen istuin sängyllä ja mietin miten tähän olen päätynyt.. ja taas totesin että tyhmästä päästä sakotetaan. Olisihan tämä kai pitänyt olla nähtävissä.

Kun ensimmäisen kerran teini-ikäisinä tapasimme kotibileissä, oli hän tullut paikalle toisen tytön kanssa. Sitä minä en tiennyt. Mutta hauskan illan jälkeen me aloimme tapailla ja pian me "olimme yhdessä", niinkuin tuolloin oli tapana sanoa. Olimme seurustelleet noin kolmisen vuotta kun menimme kihloihin. Joka purkaantui puoli vuotta myöhemmin siihen, että hän oli ihastunut toiseen tyttöön. Aikaa kului eteenpäin noin puoli vuotta, jonka jälkeen päädyimme takaisin yhteen. Ja olimme aina yhdessä lokakuun 2011 alkuun asti. Jolloin hän ilmoitti rakastuneensa toiseen.

"Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me." Niin totesin silloin aikanaan. Oma mokani tämän tavallaan on. Mutta en vieläkään osaa uskoa sitä, että hän todella päätti loukata minua näin pahasti.  Mutta jos historiaa siis katsoo taaksepäin, siitä ei ole opittu ja sitä on toistettu. Enää en ole paikalla kärsimässä.

En juurikaan enää mieti häntä, hän ei ole ottanut minuun yhteyttä, enkä minä häneen. Jouluaaton aattona vein anopille kukkatervehdyksen, ja se oli puolin jos toisinkin kova paikka. Hän totesi että on aina uskonut että kaikella on tarkoituksensa. Se mikä se tässä on, hän ei vielä tiedä. Mutta toivottavasti se selviää. Sitä minäkin toivon. Pakko on selvitä ja mennä eteenpäin, vaikka välillä tuntuu että mahdollisuuksia ei meinaa olla..

1 kommentti:

  1. Ainahan sitä haluaa uskoa parasta toisesta ihmisestä ja antaa uuden tilaisuuden. Turhaa itseäsi syytät tapahtuneesta, se oli miehesi joka teki virheen. Tuskin olisit voinut estää tätä mitenkään tai varautua siihen paremmin, se on aina kova paikka. Ole ylpeä, että olet selvinnyt jo näin pitkälle miettimättä häntä juurikaan, ehkä et pian enää ollenkaan. Toivotaan, että alkaa vielä raha-asiat rullata niin saat keskittyä uuteen elämääsi uudessa kodissa :)

    VastaaPoista