Ahdistaa. Haluaisin niin kovasti olla tämän tilanteen yläpuolella. Unohtaa tuon minua kaltoin kohdelleen paskiaisen. Toivoisin että en sanoisi häntä paskiaiseksi, sillä en edes haluaisi ajatella häntä. Mutta parina viime päivänä olen palannut uudestaan ja uudestaan mietttimään samoja asioita. Yhteistä kotia, arkea, harrastuksia, ystäviä. Minusta se tuntui hyvälle. Ja jälleen joudun miettimään että olenko jotenkin viallinen yksilö. Mistä tietysti seuraa se, että tulevaisuus yksin lienee taattu.
Ahdistaa. Olen väsynyt ja tuntuu että pyörin ajatusteni kanssa pyöreässä pehmeässä huoneessa. Kaikki kimpoilee takaisin kuin usvan takaa. Se ei varsinaisesti satu, mutta ei jätä rauhaankaan. Kerta toisensa jälkeen huomaan miettiväni, miksi minun täytyy olla vahva ja kestää tämä? Miksi hoidan työni, yritykseni, vastuutehtäväni ja järjestötoiminnan vielä siihen päälle? Siksi että minun oletetaan tekevän niin. Olen aina ollut vahva ja halunnut selvitä. Nyt olen väsynyt ja haluan luovuttaa. Haluan todeta että en pysty. Mutta mitä sitten? Sitten kaivan itseni ylös taas sieltä paskasuosta, työtä vain on kaksi kertaa enemmän.
Ahdistaa. En usko itseeni. En usko mahdollisuuksiini. Kävin jokin aika sitten shiatsu-hoidossa ystäväni luona. Hoidon jälkeen hän kertoi tehneensä minulle virkistävän hoidon, mikä todella toimi. Ja perään totesi että vaihtoehtona olisi ollut itseluottamusta lisäävä hoito, mutta sitä en kuulemma tarvinnut.
Moi pitkästä aikaa!
VastaaPoistaOlen seurannut tätä blogiasi ja on tosi hyvä juttu, että osaat saada tuota paskasuotuskaa sanoiksi ja 'paperille'. Tunnistan monia noista tuntemuksistasi oman kokemukseni pohjalta. Tosin, tiedän, että tuossa tilanteessa muiden kokemukset ja 'selviytymistarinat' tuntuvat etäisiltä. Itselleni kovin pala oli 'hävitä' toiselle naiselle. Olen aina ollut kilpailijaluonne (niin opiskelussa, urheiluharrastuksessa, työuralla) ja ajatus siitä, että 'naisena' hävisin jollekin pikku vosukalle, otti tosi koville. Ja kun kuulin, että tämä vosukka oli myöhemmin raskaana exälleni, oli sekin iso pala nieltävänä. Pitkään mietin, että mitä sanoisin ja tekisin jos exäni vielä tapaisin. Mutta enpä enää. Nyt se on lähinnä yhdentekevää. Ja näin 10 vuoden jälkeen tapahtuneesta tiedän, että tosiasiassa 'voitin' nykyisen elämäni, mieheni ja lapseni. Mieheni, jonka tapasin noin vuosi erosta, painii täysin eri liigassa ihmisenä kuin exäni. Mieheni on myös kokenut pettämisen ja tämä yhteinen ymmärrys siitä, kuinka pahasti se toista voi satuttaa, auttoi meitä alussa avautumaan ja luottamaan suhteeseemme. Ja siitä aukesi yhteinen tie, jota nyt on kestänyt yhdeksän vuotta.
Onko sulla tämän blogin lisäksi monta omaa ystävää, joille voit purkautua? Vai onko kaikki ystävät 'pariskuntia', jotka oli teidän molempien ystäviä? Ja hyvä, että olet lähtenyt 'tuulettumaan' yöelämään. Itselle jäi vähän liiankin villejä muistoja niistä sinkkuajoista (mikä näkyi myös joka kuukausi tiliotteessa!!!), mutta se oli hyvä kokemus myös se. ;) Anna itsellesi lupa olla siinä vuoristoradassa niin kauan kuin vain haluat ja käydä uusinta kierroksilla niin monta kertaa kuin haluat. Ajan myötä se alkaa tuntua tylsältä ja jossain vaiheessa vain 'tiedät', että on aika nousta siitä kyydistä pois. Joku sanoi mulle just silloin eron hetkellä, että 'Jokainen loppu on jonkin uuden alku'. Että mä vihasin sitä lausetta silloin, koska mulle se 'loppu' edusti kaikkea sitä, minkä tiesin / tunsin ja sitä 'alku'a ei ollut edes olemassakaan. Mutta näin jälkeenpäin siinä lauseessa piili paljon viisautta.
Toivon sulle rauhallista joulua läheistesi parissa. Siitä varmasti tulee erilainen joulu, ehkä vaikea ja haikeakin, mutta se kuuluu asiaan. Onneksi pian alkaa Uusi Vuosi ja tiedä mitä se tuokaan sulle tullessaan! Toivon, että paljon onnea lotossa, menestystä työssä, itsenäisen naisen tyyneyttä, kypsynyttä mielenrauhaa, iloa perheen kanssa, naurua ystävien kera ja ripaus rakkauttakin! :)
Jouluterveisin,
Iines(Ankka)75
Niin, ja tuolla 'kypsyneellä mielenrauhalla' tarkoitan ajan myötä kypsynyttä olotilaa. Just in case, että et vain ymmärtäisi väärin. :)
VastaaPoistaIhaNainen Iines! Mukava kuulla susta! Ei oo teksti täällä (ainakaan vielä) ihan niin lennokasta kuin mihin lienet tottunut. ;)
VastaaPoistaEn ollut edes miettinyt tuota "tappiota toiselle naiselle". Mutta onhan se niin. Mä olen hävinnyt tämän.. Mutta väittävät että aina ei voi voittaa, mutta toisaalta mun mielestä pitäis kyllä pelata rehellistä peliä tai sitten sopia että kaikki on sallittua.. Toisaalta "To win you've got to stay in the game. "
Ja minähän pysyn..
Ystäviä on onneksi paljon. Jopa niin paljon että välillä väsymykseltä ei jaksaisi lähteä kenenkään luokse. Mutta toisaalta, koska olen itse ollut yleensä se joka pyytää ja ottaa yhteyttä, tiedän kuinka äkkiä se alkaa tympäisemään jos ei koskaan löydä sitä aikaa nähdä. Ja minullahan sitä tällä hetkellä on. Ystäväpariskuntia ei ole kuin pari, mutta ovat kyllä hyvin pitäneet yhteyttä.. Täytyy katsoa miten elämä kuljettaa.
Ja toivottavasti sinä olet voinut hyvin!!!!! :)