Viikolla ehdin itsekseni miettimään kuinka tällä hetkellä olen elämääni varsin tyytyväinen. On katto pään päällä, auto joka tarvittaessa liikuttaa, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, harrastus. Ja Mies.
Olen siis taas mukana oravanpyörässä. Siinä, jossa normaalilla ihmisellä on parisuhde (parin suhteen sijaan..) ja elämän perusasiat hallinnassa. Tämä on se mikä minulle tekee turvallisen olon. Ehkä siksi myös näitä päivityksiä tulee pienellä viiveellä kun ei ole tarvetta purkaa itseään ja tuntojaan.
Yleensä sitä tulee miettineeksi mikä kaikki mättää. Liian pienet tulot, kiire, tekemättömät rästihommat, oma laiskuus. Viime aikoin olen yrittänyt miettiä mihin olen tyytyväinen ja silloin palaudun edellä mainittuihin asioihin. Olen onnellinen tästä aurinkoisesta syksystä, sinisestä taivaasta ja kellertyvistä puista. Sylistä johon voin käpertyä.
Just nyt, just tää, tää riittää mulle mainiosti.
Löysin vasta nyt mutkien kautta blogiisi ja ilmoittauduin heti lukijaksi, tulen kahlailemaan tarinaa sieltä täältä läpi päästäkseni "kiinni" tarinaasi. Tsemppiä ja kaikkea hyvää, kaikella on tapana järjestyä myös sillä pohjamutiin tallatulla elämällä :)
VastaaPoistaTervetuloa matkalle mukaan. :) Nämä jutut ovat tosiaan useinkin hyvin lyhykäisiä ajatuksen tynkiä. Mutta tarve saada ne kopasta ulos on suuri. Jää tilaa muullekin ajattelulle. :)
Poista