Hämmentävää miten toisen kanssa ajatusmaailmat voivat olla samankaltaisia. Ex ei koskaan ollut kiinnostunut harrastuksestani eikä kilpailumenestyksestäni. Se ei koskaan minua haitannut, sillä ajattelin että se on minun juttuni. Kyllähän niitä omiakin juttuja pitää olla. Tuntuu kuitenkin mielettömän hyvältä kun toinen ymmärtää ja on kiinnostunut minulle tärkeästä asiasta.
FB aloittaa pian talonrakennuksen. Projektin josta minä aion pysyä kaukana fyysistä apua lukuunottamatta. Tottakai hän on kertoillut suunnitelmistaan ja minä niitä kuuntelen ja kyselen miten asiat edistyvät mutta en ota kantaa mihinkään. Talossa tulee olemaan monta sellaista asiaa joita minä kaipasin silloin kun exän kanssa isompaa kotia etsittiin. Siinäkin mielessä ajatukset menevät yksiin vaikken ole sitä hänelle kertonut. Toki niitä eroavaisuuksiakin sitten löytyy esimerkiksi pihan suhteen. Mutta niinkuin sanottu, talon on hänen. Hän telee asiat niinkuin parhaaksi näkee.
Eilen saunassa yllätin kuitenkin itseni ajatusteni keskeltä kun puhetta oli talon koosta. Talossa ei tule olemaan tilaa lastenhuoneelle. Ja tuo ajatus yllätti minut. Ei sinällään että tilaa ei ole vaan se että tuo ajatus kävi mielessäni. Näköjään haaveet perheestä ja sen mahdollisuudesta ovat kuitenkin hieman ryömineet pois mullan alta. Asiasta ei tokikaan ole puhuttu eikä se missään tapauksessa ole ajankohtaista. Ja vieläkin on sellainen olo, että josko perhettä ei sen enempää ole, en tiedä jääkö se varsinaisesti harmittamaan. Mutta yllätinpä minä vaan itseni siitä ajatuksesta. Että ehkä se sittenkin olisi kiva joskus.
Toisaalta pelottaa se, että jos kaikessa palaan siihen mitä ja kuka olin, pilaanko minä tämänkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti