Voi tämä ahdistus. Ihme liemeen olen itseni sotkenut. Pakko laittaa käsi maahan virheen merkiksi. Kulkuri jatkaa radiohiljaisuutta, enkä minä sitä uskalla rikkoa vaikka mieli teksisi. Todella paljon. Itsepä tämän sopan keitin, nyt se on sitten pakko syödä. Vaikka suolaa taisi lipsahtaa aikalailla rankalla kädellä.
Vielä ahdistavampaa tästä tilanteesta tekee se, että samaan aikaan kun minä varvistelen ja kuikuilen josko näkisin Kulkurista vilauksen, FB ottaa yhteyttä. Päivittäin. Tämä alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Mukavan tuntuinen kaveri. Mutta selvästi nyt vakavalla otteella liikkeellä. Tai niin luulen. Ja en minä halua. Toisaalta en halua myöskään loukata häntä. Ja samalla tiedän että jos itse olisin tällaisella pelilaudalla mukana satuttaisi se minua. Toisaalta koska en osaa pelata tätä peliä tuntuu kovin tylyltä sanoa suoraan että "hei, tajuuthan että kaveripohjalla tässä näin..?". Ja entäs jos FB tosiaan on vaan kaverifiiliksellä? Kuinkas tyhmä sitä sitten on..
Kummallinen olo tämmöinen. Kaipaa huomiota ja hellyyttä. Mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa. En halaja parisuhdetta tällä hetkellä. Toisaalta joudun varmaan myös miettimään millaisen miehen oikeastaan haluaisin. Rauhallinen koti-ihminen ei nyt jostain syystä kiinnosta. Vaikka itsekin olen juuri sellainen persoona. Ja edellinen mies oli sellainen. Pidän kotona olemisesta, lämmöstä. Elämän helppoudesta. FB vaikuttaa juuri tällaiselta tyypiltä.
Toisaalta Kulkuri on saanut minut miettimään uudelleen elämääni. Ehdin jo hetken miettiä että mitä jos sitä pistäisi yrityksen pakettiin ja lähtisi maailmalle. Mitä jos sitä seikkailisi? Ei tämä työelämä, yrittäjyys ja ruisleivän syöminen välttämättä ole niin nautinnollista kuin sitä kuvittelisi. Mutta tähän minut on opetettu. Olen aina tiennyt että olen alalla jolla en tule olemaan loppuelämääni. Mitä sitten? Uudelleen kouluttautuminen ja oravanpyöräjatkumo on taattu. Ihailen Kulkurin rohkeutta. Sitä, että hän on uskaltanut lähteä seikkailemaan ja etsimään onnea ja kokemuksia pitkin maailmaa. Itse olen aivan liian arkajalka että saisin aikaiseksi lähtemisen. Ehdin miettiä mitä kaikkea voisi mahdollisesti mennä pieleen ja mitä kamalaa saattaisi sattua. Haluaisin oppia toisenlaiseksi. Mennä ja tehdä hetken mielijohteesta. Toteuttaa unelmia. Olla pienistä asioista onnellinen.
Onnettomana olin onnellisempi. Tiesin mistä asiat johtuivat. Miten niitä tulee käsitellä. Nyt tuntuu kuin seisoisin ohuella nuoralla uskaltamatta liikkua eteen tai taakse. Luulen, että kohta kysyn itseltäni mitä menetettävää minulla on. Ja kun vastaan siihen, pelkään että tuo löysällä ollut sokka lähtee lopulta irti.
Hassua, kun itse pähkäilee juuri päinvastaisia asioita. Pitäisikö vihdoin rauhottua hulivielämän jälkeen ja valita se turvallinen mies, jollaista kohtaan kiinnostukseni on edes jonkin verran herännyt.
VastaaPoistaLuulen, että FB, rauhallinen koti-ihminen, ei juuri nyt sinua kiinnosta nimenomaan siksi, että et ole valmis uuteen parisuhteeseeen. Siinä tilanteessa tuollainen Kulkurin kaltainen on "turvallinen" vaihtoehto.
Kyllä se Kulkuri saattaisi haluta sinun kanssasi lisääkin riiutella, jos siihen suuntaan vinkkaat. Voi olla, että hän odottelee merkkiä, kun tietää, että olet "kunnollinen". Itselläni oli laastarisuhde hyvin samantyylisen kanssa. Todennäköisesti et jonkin ajan kuluttua jaksaisi hänestä enää kiinnostua ja hänkin tämän varmaan tietää.