Olen ihmetellyt sitä, kuinka hyvinvoiva olen ollut. Siis lukuunottamatta ajoittaisia hermojenmenetyksiä koskien exää. Mutta kaikenkaikkiaan. Voin hyvin. Melkein voisi tavallaan sanoa että olen onnellinen.
Olen onnellinen siitä että minulla on ihana perhe. Ihanat vanhemmat ja ihanat sisarukset. Ilman heitä maailma olisi aika kamala paikka. Minulla on myös aivan loistoystäviä, joita en todellakaan vaihtaisi mihinkään.
Minulle on sattunut paljon hyviä asioita viimeisen yhdeksän kuukauden aikana. Hupsista saatana. Siitä on tosiaan jo yhdeksän kuukautta. Minä olen saanut asuntoasiat järjestettyä. Nähnyt ystäviä, saanut muutaman uudenkin. Olen palannut vanhojen harrastusten pariin sekä kilpailemaan. Niin siitä varmaan unohdinkin kertoa aiemmin, kilpailukausi meni varsin mallikkaasti ja kiertopalkinto koristtaa nyt kirjahyllyn päällä huonettani. Kovia nimiä kaiverettuna siihen on..
Minä olen laihtunut valtavasti, ja ei liene kellekään yllätys että pidän lähes kokonaan uudesta ulkomuodostani. Olen joutunut pistämään itseni likoon erilaisissa asioissa, vaikka paljon asioita on hoitamattakin.
Olen onnellinen siitä, että saan kirjoittaa taas oman nimeni. Nimestä luopuminen avioliiton yhteydessä oli minulle kova paikka. Enää ei tarvitse miettiä, ja toista kertaa en vaihda. Se on vaan niin vahvasti osa minuuttani.
Onni on pienet asiast jotka saavat illalla hymyilemään. Tämäkin päivä oli hyvä.
Oi, olipas kiva postaus! :) Ja tutun oloinen. Onni on jännä juttu, se on tullut kuin huomaamatta elämään. Aiemmin, siinä entisessä elämässä sitä onnea pyrki ja siihen tähtäsi, mutta jatkuvien pettymysten kautta sitä huomasi olevansa onneton päivästä toiseen.
VastaaPoistaNyt onneksi on toisin. Toivottavasti niitä pieniä onnen hetkiä ja hyviä päiviä riittää jatkossakin, ja aivan varmasti riittääkin!
Löysin blogisi ja jään seuraamaan! Samassa tilanteessa itsekin.
VastaaPoistaItse odotan innolla, että saan oman harvinaisen sukunimeni takaisin syksyllä, enkä tod. aio siitä enää luopua! En kyllä meinaa enää mennä naimisiinkaan...
Tervetuloa matkaan, Puolinainen. Oma nimi on todella ollut minulle yksi iso asia. Sitä huomaa kummallisia asioita itsestään tällä tavalla. Never say never, täytyy uskoa, vaikka itselläkin nuo avioliittoasiat ovat vähän niinkuin menneen talven lumia tällä hetkellä. :)
VastaaPoista