perjantai 29. kesäkuuta 2012

.... jäitä.

Noniin. Rikoin radiohiljaisuuden. Ja jäitähän sieltä tuli, yllättävää sinänsä. Kysyin että vieläkö häntä tänä kesänä näkee. Totesi ettei uskalla luvata mitään kun kaikkia yllärireissuja saattaa tulla. Johon totesin että eihän sitä mitään tartte luvata...

Jäitä siis. No oli odotettavissa. Ensimmäinen reaktioni oli että paskat. Lähinnä sen takia, että vaikka olinkin toitottanut itselleni ihan muuta, minussa kyti pieni toive pienestä kesälomaromanssista. Toisaalta vähän sen jälkeen huomasin oloni olevan hyvinkin helpottunut. Lähinnä siinä mielessä että kysyin tuota. Ei tarvitse jahkailla ja pohtia. Nyt mennään taas eteenpäin.

Jäät sekoitan perjantain drinksuuni. Nostan maljan itselleni ja jatkan matkaani. :)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan samalta kuin Tyypin kanssa :). Tosin mä mukamas aina helpotuin ja sit kuitenkin sisäisesti kiukuttelin (kiukuttelen) kun vitutti :D

    VastaaPoista
  2. No siis enhän toki edelleenkään pistäisi pahaksi jos vaikka.. ja tiedä häntä jos sitä kokeilee kepillä jäätä vaikka uudenman kerran. Mutta todella tänään on huomattavasti levollisempi olo kuin eilen. Kännykkä ei polttele käsissä ollenkaan samalla tavalla.. :P

    VastaaPoista