On lauantai-sunnuntaivälinen yö. Kello on vähän yli kaksi. Taivas on pilvessä, on hieman hämärää. Istun punaviinin vaikutuksen alaisena parvekkeella. Jalassa villasukat, sisältä kantautuu radiosta romanttista musiikkia ja kynttilät palavat ympräillä. Tämä hetki on minun.
Juttelen kulkurin kanssa. Näyttäisi siltä että juhannus voisi saada käänteen johonkin ennalta arvaamattomaan. Moottoripyörä. Suomen kesä. Ei kuulosta huonolta.. Seikkailu johon ehkä sittenkin uskaltaisin heittäytyä. Jotain aivan käsittämätöntä minulta jos niin käy.
Mutta tämäkin hetki riittää minulle. Ympäröivät romanttiset asiat. Pieni huomio. Optio hurjaan seikkailuun jota en olisi voinut edes kuvitella. Kulkuri on selvästi peluri. Ja pelaa sellaista peliä jossa minä olen untuvikko. Silti minusta tuntuu siltä että otan sen riskin että saan siipeeni. Kuinka vahvasti voisin tuntea itseni elävän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti