Niinkuin todettu lähdin Kulkurin mukaan seikkailemaan juhannuksen ajaksi. Niinkuin todettu, Kulkuri on pelimies. Hurmaava, ystävällinen, hauska, flirtti. Enkä aio edes yrittää kieltää etteikö hän saanut minusta sulkaa hattuunsa. Itse koen tämän tällä hetkellä vain positiivisena.
Seikkailu piti sisällään satoja ajokilometrejä. Aurinkoa, sadetta. Hyvää mieltä. Huomasin hymyileväni matkan aikana monta kertaa. Matkalla tutustuin siis myös seurueeseen jonka mukana reissasimme. He autolla, me pyörällä. Aivan upeita ihmisiä, heti alkuhetkistä lähtien kaikki ottivat mukaan porukkaan eikä kukaan missään vaiheessa katsonut nenänvartta pitkit että "kukas vittu sä luulet olevas..". Juhannuksen aikana tuli nukuttua kaikkiaan ehkä noin kymmenen tuntia.. mikä kyllä tuntui kieltämättä kotiin päästessä. Mutta olipa sen arvoista. Todella.
Mitä minuun ja Kulkuriin tulee. Mukava vajaan kolmen päivän romanssi. Niinkuin hän totesi, huippujuhannus; hyvää seuraa, ruokaa, juomaa, matkustusta ja seksiä. Ja tasan olen samaa mieltä. Huikea seikkailu sai sydämen tykyttämään ja taas tunsin itseni elävämmäksi hetken.
Tämä herätti minussa myös paljon pohdintoja joita ehdin ajomatkojen aikana pohtia tuulen humistessa kypärän ympäri. Ensinnäkin hellyydenosoitukset. Tai en tiedä voiko niitä tässä tilanteessa sellaisiksi kutsua. Halaukset, suukottelut, kainalossa pitämiset silitykset. Vajaassa kolmessa päivässä niitä tuli huomattavasti paljon enemmän kuin esim. viikkotasolla eksän kanssa. Ja mikä exään tulee, hän ei tehnyt sitä koskaan julkisesti. Toki tässä painaa juhannus ja ajatus siitä että tämä oli tällainen kertaluontoinen juttu. Mutta silti. Miksi ihmeessä minä olen itkenyt silmäni punaisiksi yhdeksän kuukautta sitten? Kun tällaistakin on olemassa.. todennäköisesti siksi, että en muusta ole tiennyt.
Tämä myös hyvin voimakkaasti vahvisti tunnetta siitä, että en todella kaipaa enää sitä mitä olen "menettänyt". Sana siirtyi nyt heittomerkkeihin. Sillä en minä kuitenkaan menettänyt kuin korkeintaan vuosia. Luulen pikkuhiljaa taas vahvistavani sitä, kuka minä olen. Toisaalta menneisyys ja ero ovat ne asiat jotka ovat sijoittaneet minut väliaikaisasumiseen toisella paikkakunnalla ja jonka takia aivan käsittämättömällä sattumalla kohtasin Kulkurin. Ilman eroa ja menneisyyttä minulla ei olisi tätä huikeaa muistoa elämäni parhaasta juhannuksesta ja seikkailusta.
Oi, kuulostaapa juhannuksesi mahtavalta, todellinen seikkailu. Hieman kateellisena tuollaisesta seikkailusta. Elämässä on tosiaan nautittava pienistä asioita ja kaikella on tarkoituksensa, entisillä parisuhteilla, eroilla ja pienillä suurilla seikkailuilla.
VastaaPoista