tiistai 8. marraskuuta 2011

Takki tyhjänä

Pankkijuttuja osa kaksi. Ei näytä lupaavalta ei. Tunnin pankkitapaamisen jälkeen olin niin poikki että simahdin sohvalle. Onneksi isä oli juuri koiran kanssa ulkona. Väsymys tuntuu nyt ottavan vallan minusta, en jaksa enää pitää yllä -no kai näitä kulisseiksi voi jollain tasolla sanoa. Ensi viikolla on muutaman päivän loma. Meidän piti lähteä kylpylään ja tavata mahdollisesti exän sukulaisia. No minäpä vietän tuon loman "kotona". Täällä oleminen on tietyllä tavalla raskasta koska tiedän mitä vanhempani minulta normaalitilanteissa odottaisivat. Ehkä osin odottavat nytkin. Tiettyä osallistumista kodinhoitoon ja ruokakustannuksiin. Ja tämä on mielestäni ihan selviö. Mutta en jotenkin nuku täällä kovin levollisesti. Viikonloppuromahduksen yhteydessä exän siskon luona nukuin ehkä jopa paremmin. En tiedä. Ehkä pelkään sitä että ymmärtävät etten ole niin vahva kuin annan ymmärtää.

Mutta pankkiasioista. Tulot ovat liian pienet. Ihan niinkuin tiesinkin. Selvitellään vielä takauksen onnistumista. Rahaa on siirretty korkeakorkoiselle tilille "kasvamaan" ja odottamaan asioiden selviämistä. Tuntuisi vaan hoopolta jotenkin maksaa yhtä suurta vuokraa kuin lainanlyhennystä. No pian tämäkin selviää suuntaan tai toiseen. Sitten sitä on taas vähän viisaampi. Kai. Luulisin. Tällä hetkellä siis vain odottelua ja sekin vie voimia.

Eilen kävin hakemassa tavaroita. Ja otin pienet kilahdukset. Latasin auton penkit täyteen tavaraa, ja talvirenkaat takakonttiin. Kävin sisällä pesemässä kädet ja totesin että tulen huomenna jatkamaan. Ja hänellä oli pokkaa todeta että etkö voi ottaa kaikkia tavaroita kerralla? Mihin ? Narunpäähän autonperään? Kilahdin, huusin ja totesin ettei hänellä noita älykkäitä ehdotuksia ole oikein viime aikoina löytynyt.. Tuskin kannatti mutta aika lailla sama tällä hetkellä. Sen verran keskusteltiin, että totesin hänelle hänellä olevan kaksi vaihtoehtoa; joko käy myymässä "kultarahksi" liikkeessä minulle hankkimansa korut (vihkisormus, huomenlahja, synttärilahja..) tai sitten antaa minulle korut jotka olen hänelle hankkinut. Hän totesi että haluaa lähtökohtaisesti pitää minulta saamansa korut. Ja että voin itse kiikuttaa omat koruni liikkeeseen. Totesin että minulla on paskaa kertynyt riittävästi tästä hommasta jo. Sinulla on kaksi edellä mainittua vaihtoehtoa. Todellisuus on ehkä enemmänkin -valitettavasti- se, että hänen korunsa pystyisin sinne viemään, en niitä jotka häneltä olen saanut. Liian kova paikka. Mutta mukaani niitä en myöskään ota, koska en niitä voi katsella.

Toivon todella että saan kaikki tavarat tällä kertaa mukaan. Sittenpä ei tarvitsisi enää mennä eikä olla yhteyksissä.

Muutoin odotan (?) asioiden selviämistä suuntaan tai toiseen. Ahdistaa kun langat eivät ole varsinaisesti minun käsissäni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti