Edellisessä postauksessa kirjoitin kuinka ne asiat jotka tuntuvat juuri sillä hetkellä tärkeiltä tunkevat esiin joka paikassa.
No nyt tällä hetkellä ne ovat vauvat. Niitä syntyy joka puolella, on taaperoita, on vastasyntyneitä, juuri syntymässä olevia ja raskauden alkuvaihetta. Tämä ajatus näköjään palaa pikkuhiljaa minun pieneen pääkoppaani, ja tuntuu vaikealta estellä sitä. Sen verran suuri haave se on ollut.
Mutta. Tämä on aihe jota ei ole käsitelty tai josta ei ole puhuttu. Niinkuin ei monesta muustakaan "vakavammasta" aiheesta. Asiat soljuvat eteenpäin, ja tuntuu että tiettyjä aiheita jopa vältellään. Itse teen niin, mutta tuntuu että myös toinen.. Vaikka lapset tuntuvat jälleen hieman luonnollisemmalta ajatukselta, tuntuu se myös hyvin pelottavalta. En tiedän onko pelko enemmän sitä että mietityttää tähän maailmaan viattoman olennon tuominen vai pelkoa siitä että entäs jos tämä ei kestäkään. Toisaalta yksinhuoltajat eivät ole mikään ihmeellinen asia, heitä on paljon ympärillä, miksi minä en pärjäisi? (Aina täytyy ajatella worst case scenario..) Toisaalta edellinen projekti ei ottanut tulta alleen, ehkä minun ei ole edes tarkoitus saada lapsia. Kuka tietää.
Aihe ei tällä hetkellä ole kuitenkaan ajankohtainen, tiukka harjoittelu ja arvokisat vievät jonkin aikaa elämästäni ison osan. Kerran olen arvokisat uhrannut vauvaprojektille, toista kertaa en sitä tee. Kuitenkin, itse vanhenen, samoin kuin toinen osapuoli. Kai asia täytyy joskus ottaa puheeksi. Koska ja miten, en tiedä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti