Ajatusvirtaa

Tuli.

Tuli on aina kiehtonut minua. Jo viisitoista vuotta sitten sain lempinimen Pyromaani, joskaan sillä ei ole mitään tekemistä tuhopolttojen kanssa. Lempinimen antoi Hyvä Miespuolinen ystäväni, se samainen joka on seikkaillut aiemmissakin postauksissa. Lempinimi tuli kaiketi siitä että olin aina ensimmäisenä sytyttämässä tulta nuotioon ja saunalle. Se on ihana haaste johon aina mahdollisuuden tullen tartun. Tuli on hypnoottista. Se saa minut pysähtymään ja tuijottamaan. Tuli tanssii, viettelee ottaa omakseen puun. Hehkuu hiilissä. Ja tukahdutetaan.

En edes tiedä mistä tuo tuli mieleen, jostain vaan. Lähinnä mietin mennyttä viikkoa ja sitä, kuinka aika kietoutuu FB:n kanssa yhteen. Joulu tekee tuloaan ja se on juhla jota minä rakastan. Juhla jota hän ei ole vuosiin viettänyt koska hänestä se kuuluu perhejuhliin. Koska hänen perheensä on ollut rikki, hän on joulut viettänyt töissä. Tänä vuonna se näyttää olevan toisin. Pelkään tosin että ahdistan häntä jouluhöpötyksilläni, kynttilöillä, joulutähdillä, taustalla soivilla joululauluilla. Joulua edeltävä viikonloppu tulee menemään hänen perheensä parissa, myös jälkikasvun seurassa. Ja tuo jälkikasvu sunnuntaina kertoikin että en kuulemma ole paha äitipuoli. "Kaikki yleensä on. Mutta sä et oo. " Se tuntui hyvältä, joskaan en kyllä äitipuolen roolia missään tapauksessa havittele. Nuori on jo sen ikäinen että ymmärtää asioita vallan mainiosti, eikä minun tehtäväni ole kasvattaa häntä. Se, miten homma toimii kaveripohjalta, jää nähtäväksi.

Huomenna on itsenäisyyspäivä. On tarkoitus tänä iltana viettää pikkujouluja perheen parissa. Siskot tulee paikalle, toisen siskon miesystävä, vanhemmat. On laitettu ruokaa, tiedossa saunaa ja musiikkia. Ja myös FB on luvannut tulla piipahtamaan paikalle. Ennen kuin menee töihin. Töissä täytyy käydä jotta hän saa niitä asioita joita elämässään haluaa, niinkuin oman kodin.

Tällä hetkellä on kovin kovin ristiriitaiset tunteet edelleen. Toisaalta tahtoisin olla hänen luonaan. Toisaalta tahtoisin olla kotona. Toisaalta haluan olla lähellä ja tuntea sen kuinka toinen välittää, kuinka itse välitän. Toisaalta hetkittäin vilahtaa ajatus, luovuinko vapaudestani liian nopeasti. Ehkä tämä on vain asettumisen pelkoa..