Testi.

Viimeviikon loppupuolella sattuma ja kohtalo tekivät yhteistyö- ja avunantosopimuksen ja liittoutuivat minua vastaan. Jo keskiviikkona tunsin itseni hieman kipeäksi (selkäkipua) ja pienen lämmönnousun myötä soitin terveyskeskukseen kun flunssaoireista ei ollut kyse, enkä minä
I K I N Ä   ole kipeänä. Siis ikinä. Kuumeessa ja flunssassa viimeksi noin viisi vuotta sitten.. Puhelimen päässä olleen sairaanhoitajan mukaan tilanne ei ollut akuutti jotta olisin ollut päivystysasiakas eikä lääkäriaikoja ollut muutenkaan. Soita aamulla uudestaan ja olo on yhtä huono.

Keskiviikkoiltana käytiin tapaamassa FB:n äitiä. Mukava, lämmin ihminen. Ovesta sisäänmennessä yritin kätellä, vastaan tuli halaus. Siinä sitten kahviteltiin, istuttiin sohvalla. Käytiin sen jälkeen hakemassa tavaroita ja yöksi fb:n luokse. Autossa hirmuinen palelu ja väsymys. Buranaa nassuun, toinen haki peiton ja sohvalle syliin. Ja siitä vähän ajan päästä nukkumaan.

Yöllä vessassa käydessäni totesin että ei ole kohdillaan ei. Ylösnoustessa kuupassa vippasi oikein kunnolla. Hieman vettä ja takaisin sänkyyn odottelemaan aamua jotta voisi soittaa tk:hon aikaa. Kellon soitua ja hieman heräiltyään FB sytytti valot ja ensimmäisenä totesi että "voi hyvä luoja..". Kertonee kunnostani. Sitten etsittiin kuumemittari joka kertoi kehonlämmön nousseen normaalista 35,5 aina 38,9 lukemiin. Ilmankos oli hieman hutera olo... Hieman viinirypäleitä nassuun, sitten vettä ja burana jotta kuume alas. Siitä töihin perumaan asiakkaat ja soittamaan tk:n ajanvaraukseen. Nyt kelpuutettiin jo asiakkaaksi mutta kas kas, päivän ajat oli jo jaettu kahdeksassa minuutissa. Ohjattiin soittamaan päivystykseen. Sinne sitten näytteenantoon ja kaksi ja puoli tuntia myöhemmin todettiin että tulehdusarvojen ollessa 132 ja kyseessä ollessa munuaisaltaantulehdus buranaa ei sitten nautittu enempää ja siirryttiin 10 päivän antibioottikuurille ja viikon sairaslomalle.

Testi. Minä, joka olen "kiitos vaan, selviän aivan hyvin tästä itsekin autolla tk:n" jouduin taipumaan aika monessa kohtaa ja ottamaan tarjotun avun vastaan. Ja sitä todella oli. FB otti perjantaiksi myös lomapäivän jotta pystyi vahtimaan että varmasti pysyn paikoillani enkä ala esim. pakata (muutto on ylihuomenna..)  tai touhuta jotain muuta järjetöntä.

En osaa olla huolehdittavana. Aina olen itse joutunut itsestäni huolehtimaan. Ovella on kyllä käyty kysymässä tarvitsenko jotain, mutta siihen se on jäänyt. "Nyt opettelet" oli tyly toteamus kun sanoin että on muuten aika vaikea rasti..

Minä opettelen. Ja toivon että tällaisia testejä ei tule enempää..