Eilinen oli raskas päivä henkisesti. Suljin facebookin tietoisesti aamulla kun tiesin joka paikassa onniteltavan äitiä. Voi sitä riemua joka joka suunnasta kohoaa.
Lauantaina oli lapsettomien lauantai. Vaikka tuo päivä onkin enemmän tahattomasti lapsettomien, niiden joille lasta ei toiveista kuulumatta kuulu, suljin minäkin silmäni iltapäivällä ja annoin itselleni luvan olla osa tuota päivää.
Näköjään se iskee rajummin rajummin. Eilen illalla pakenin keittiöön pimeyden turvin kun itku tuli väkisin. FB nukkui jo ja koirakin oli vallannut osan sängystä. Mietin pimeydessä kuinka minun vanhuuteni on vanhainkodissa.. yksi kököttäisin huoneessani eikä kukaan hoitajia lukuunottamatta käy katsomassa. Pohdin saisinko katsoa edes Sinkkuelämää.. (jep... elämän tärkeät seikat..)
Rakennusväsymys tuntuu molemmissa.. yritän olla valittamatta ja niuhottamatta tyhjänpäiväisyyksistä. FB sanoi että jouluun mennessä pitäisi olla muuttolupa.. saa nähdä. Skeptisesti suhtaudun. Nyt kun oma terveys vielä tähän päälle vähän kiukuttelee niin hermo on välillä tiukassa.
Mitään varsinaista uutta ei siis missään suunnassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti