tiistai 3. kesäkuuta 2014

Epävarmaa elämää.

Aika kuluu ja elämä menee eteenpäin. FB pyörii edelleen kuvioissa. Minulla on oma osoitteeni vaikka omassa sängyssä en ole juuri nukkunut.

Elämä tuntuu koko ajan hankalammalta kun sitä pyörittää pienessä mielessään. Tätäkö minä olen halunnut? Varpaillaan elämistä. Epävarmuutta. Oma paikka ei edelleenkään ole selvillä. Enkä tiedä selviääkö se. Vanhempi sisareni elää aikalailla samanlaista elämää miehensä kanssa. Kummallakin on omat osoitteensa. Vaikka ovat olleet jo vuosia yhdessä.

Mitään suunnitelmia ei ole. Ei sellaisista ole puhuttu. Ei yhteisestä elämästä, ei perheestä. Ei samasta osoitteesta. Toisaalta ne kysymykset kaivelevat. Toisaalta en halua edes kysyä. Niin kauan kuin minulla on takaportti auki, pääsen pakenemaan. Olen kysynyt itseltäni useasti miksi pitäisi paeta. Ja yhtä useasti olen itselleni vastannut että kipu on ollut liian kovaa. Toisaalta siitä on kyllä selvinnyt.. Ottamalla nuo asiat puheeksi sitä asettaa kai itsensä alttiiksi sille että voi sattua.

Miksi nämä asiat nyt pohdituttavat? Luonnollisesti, ympäriltä tursuaa kihloja ja vauvauutisia. Kenties tämä on jokin tarve kuulu siihen samaan laatikkoon kaikkien muiden yksilöiden kanssa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti